Ja sarjamme "voiko kuolettavan tylsempää elämää ollakaan?" jatkuu.:) Eilen vaihdoin lakanat. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun olen pitkittänyt vaihtoa Raymondia odotellessa. Meillä harvemmin on peti kovin kivassa kunnossa vierailun jälkeen, jolloin on kivempi heittää jo jonkin aikaa sängyssä olleet lakanat pesuun kuin pestä vasta vaihdettuja. En tiedä kovin paljon surkeampaa kuin vaihtaa juuri lakanat kun kuuleekin R:n olevan tulossa ja katsoa kyynelsilmin kuinka puhdas peti menee saastaiseksi ja vaihtoon. Mitäs me neuroottiset neitsyet.:)
On yhä luopuneempi olo. Toivosta siis. Sisäistää aina vain paremmin sen, että R:n odottaminen luokseni piakkoin on turhaa. Juuri se sisäistäminen saa tekemään niitä pieniä juttuja, jotka kertovat ettei R kuulu enää tiukasti elämääni. On kummallinen tunne kun kämppä alkaa muuttua "Raymondia torjuvaksi" - kun asunto ei ole siinä kunnossa kuin se jatkuvasti toivottaisi R:n tervetulleeksi. Kun ei ole ainaista tunnelmavalaistusta, köysiä odottamassa sidottavaansa ja petiä siinä kunnossa, ettei haittaa vaikka hiki lentäisi ja lakanat ryttääntyisi.
Olen kyllä lievästi ärtynyt. R ei ole ottanut yhteyttä mutta olen saanut sellaista kutinaa, että hän stalkkaa. No, miksipä ei - onhan arjenpyöritykseni käsittämättömän mielenkiintoista.^^ Harmillista tuossa on se, että olen todella haluton koskaan kertomaan "lähteitäni" syyttäessäni jotakuta jostakin, joten R:nkin kanssa meillä on ihan liikaa sitä, että R valehtelee vaikka tiedän totuuden, mutta koska olen niin jääräpäinen, en voi paljastaa miksi tiedän sen ja siinäpähän olemme; molemmat kantamme sanoneena muttemme mitenkään sopuun päässeinä. R pitää päänsä vaikka aistii, etten usko ja itse pysyn ärtyneenä ja hiljaa kosken tietystikään voi kertoa tietojani. Jos kerron, R teilaa ne ja osaa jatkossa välttää sellaisia juttuja, joiden avulla tietää että voin narauttaa. *huokaus* Kuin pikkulapsen kanssa kamppailisi...
Kuva: weheartit.com
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Anonyymi? Heitä nimimerkkiä mukaan, niin tullaan tutummiksi?:)